1. MINUN YMMÄRRYKSENI ALKU

Vuonna 2003 olin sokean tytön koulunkäyntiavustajana töissä lukiossa.

Siellä uskonnon tunnilla opettaja, jolla oli sekä psykologin, että teologin tutkinto, kysyi luokalta: “Tiedättekö mikä on uskontojen merkitys?” Hän ei edes odottanut vastausta luokalta, kun jo jatkoi: “Luuletteko te, että te voisitte sitä tietää, kun eivät sitä ole viisaat miehetkään tienneet vuosituhansiin?”

Hänen mielestään tämä oli selkeä osoitus Jumalan olemassaolosta. Hänen mielestään uskontojen olemassaolo todisti Jumalan olemassaolon.

Tämä provosoi minua, vanhaa ateistia ja eksistentialistia. Minä en ollut koskaan törmännyt aiemmin elämässäni tähän kysymyksenasetteluun; Mikä on uskontojen merkitys, miksi maailmassa on olemassa asia, minkä nimi on uskonto? Aloin pohtia asiaa.

Ajattelin, että vastaus on ihmisessä. Mikä ihminen on? No, ihminenhän on ilmiselvästi eläin, laumaeläin. Mietin sitten, mihin tämä eläin tarvitsee uskontoja, vastauksen on pakko löytyä biologiasta. No, niin se löytyikin.

Kaikkien maailman eliöiden kaikki toiminta palautuu lopulta aina vain kahteen asiaan, yksilön säilymiseen ja menestymiseen, sekä lajin säilymiseen ja menestymiseen. Eli uskontojen tulee palautua näistä selvästi lajin säilymiseen ja menestymiseen.

Mitä uskonnot sitten tekevät tai mihin ne pääsääntöisesti pyrkivät? Ne selkeästi pyrkivät yhtenäistämään laumaa. Kun kaikki laumassa uskovat samaan, niin yksilöiden ajatusmallit lähentyvät toisiaan. Kaikki Maailman uskonnot pyrkivät myös ohjeistamaan yksilöitä käyttäytymään ja toimimaan lauman edun mukaan.

Mietin sitten ihmisen ja muiden eläinten eroja. Selkein ero on ihmisen itsensä tiedostava mieli. Tämä puuttuu eläimiltä tai ainakin niin paljon, etteivät ne voi käyttää sitä kuin oman yksilönsä säilymiseen.

Eläimiä ja niiden toimintaa ohjeistaa niiden geeneihin ohjelmoituneet lajityypilliset ohjeistukset, kuten myös ihmisellä. Ihmisen ero on tämä itsensä tiedostava mieli, mikä pyrkii pääsääntöisesti yksilön säilymiseen ja menestymiseen.

Tätä mieltä eivät geeneihin ohjelmoituneet lajityypilliset ohjeistukset ohjaa lajin selviytymiseen, vaan se voi ylittää nämä. Itsensä tiedostava mieli pystyy ohjaamaan yksilön toimintaa siten, että se käyttää hyväkseen toisia yksilöitä lajin säilymisen kustannuksella.

Tämä ei ole lajin säilymisen kannalta hyvä asia, joten lajiimme on kehittynyt ohjeistamaan yksilöiden itsensä tiedostavia mieliä toisella tavalla kuin geenien kautta.

Lajillemme, Ihminen, on kehittynyt uusi lajityypillinen ohjeistus, mikä pyrkii ohjeistamaan yksilöiden toimintaa niin, että laji säilyy, eivätkä yksilöt estä omaa etua tavoittelevalla toiminnallaan lajin säilymistä.

Tämän ohjeistuksen nimi on uskonto.

Noin, nyt se on sanottu. Uskontojen tarkoitus on ohjeistaa ihmisyksilöiden toimintaa, lajin säilymisen kannalta, sitä tukien ja edistäen.

Uskonnot ovat biologiaa.

Uskonnot ovat ihmisen biologiaa, lajityypillinen ohjeistus, joka tietysti saa eri variaatioita, riippuen laumasta, joka ne on itselleen kehittänyt. Sen takia eri yhteiskuntiin on syntynyt erilaisia uskontoja.

Pääsääntöisesti eri uskontojen pääsisältö on sama: Ohjeistaa yksilöitä elämään yhdessä toisia lauman jäseniä vahingoittamatta, sekä pyrkiä omalla toiminnalla lauman etuun, ei yksilön.

Ongelma on tietysti lajin säilymisen kannalta siinä, että nämä laumojen yksilöt ovat usein historiassa ja ehkä jopa vieläkin kokeneet vain oman laumansa yksilöt saman lajin edustajiksi.

Toinen ongelma on tämä kaksinaismoralismi(tekopyhyys), jolloin yksilön toiminta näyttäytyy ulospäin lauman etua ajavaksi, vaikka todellisuudessa yksilö ajaa vain omaa etuaan, (tai oman kansansa, tai oman ryhmänsä).

Tämän kaiken, mitä viisaatkaan miehet eivät ole tienneet vuosituhansiin, minä kävin läpi ja ymmärsin odottaessani linja-autoa kotiin työpäivän jälkeen kyseiseltä koululta.

Sitten mietin, tuolloin vuonna 2003, miten minä tämän ymmärrykseni onnistuisin kaikille todistamaan. Siihen en tuolloin keksinyt mitään tapaa.

Se on teoria, mitä ei oikein pysty mitenkään todistamaan.

Toisaalta myös 2+2=4 on teoria. Me oletamme, että kun kahteen alkioon lisää kaksi alkiota, niin saamme neljä alkiota. Todellisuudessa, kun kahteen alkioon lisää kaksi alkiota, voi käteensä saada 16796 osa-alkiota tai 0,3498572 alkiota. Tämä tietysti edellyttää sen, että sinulla on käsi. Sekin on vain sinun oletus, minkä aistisi ovat sinulle rakentaneet. Milläs perkeleellä todistat itsellesi, että aistisi kertovat sinulle mitään todellisuudesta?

Descartes ajatteli tämän, mutta hän unohti täysin käyttämänsä ranskan kielen. Tuo kyseinen kieli on niin mahdoton oppia, ettei kukaan selväjärkinen edes yritä moista. Venäjän kieli on toinen vastaava, ruotsin kielestä puhumattakaan. Joten minä kumoan Descartesin ajatuksen siitä, että ajattelen, olen siis olemassa. Milläs ajattelet, jos et osaa sanaakaan ranskaa, pardon?

Tosin onhan meillä myös evoluutioteoria, muttei sitäkään ole kukaan koskaan pystynyt todistamaan. Darwinilla oli kuitenkin sen teorian ymmärtäessään ehkä hiukkasen enemmän auktoriteettia kuin minulla.

Hän oli tiedemies ja muistaakseni vielä Royal Societyn jäsen.

Minä olin pelkkä ylioppilas. Jos minä olisin lähtenyt tuolloin julkisuuteen tuollaisella teorialla, niin epäilen, etten edes olisi saanut sitä julkisuuteen. Kaikki olisivat varmaan pitäneet teoriaani jonain hourupään mielipiteenä. Kyllä minä siitä ihmisille kerroin ja odotin, että he olisivat tajunneet sen olevan jotain, mitä “viisaat miehetkään eivät ole vuosituhansiin ymmärtäneet.” Pidin asian sitten omana tietonani, kun ei se kerran ottanut tuulta alleen.

Tosin minä kyllä testasin sen kertomista mm. 2009 Laajasalon kristillisessä opistossa, missä opiskelin tuolloin koulunkäyntiavustajaksi. Pidin siellä asiasta esitelmän, muttei sielläkään kukaan edes tajunnut, että kerroin jotain itse kehittämääni täysin uutta teoriaa. Kaikki varmaan luulivat minun lukeneen sen jostain kirjasta, mitä sitten lainasin omaan esitykseeni. Sillä tavalla kai yleensä tehdään esitelmiä kouluissa.

Vasta vuonna 2020, kun olin saanut henkilökohtaisen elämäni raiteilleen, so. ammatti, työ, koti ja vaimo, aloin jälleen miettiä asiaa. Kirjoitin tuolloin tämän teoriani ylös ja jakelin sitä eri ihmisille, joiden katsoin olevan kykeneviä ymmärtämään sen.

Sitten toinen ystäväni, joka ei halunnut uskoa tai ymmärtää tätä mitenkään, sai minut ajattelemaan lisää:
Mistä kaikki ihmiset saavat uskontonsa? Se ei ole sisäsyntyistä. Se on kyllä ihmisen ominaisuus, sillä sanotaanhan kaikkien uskovan johonkin. Se on siis ihmisen biologinen ominaisuus, mutta…

Se, mikä saa ihmisyksilön uskomaan johonkin tiettyyn uskontoon, on opittua. Ei kenestäkään tule itsestään Jahveen, Allahiin tai Kristittyjen jumalaan uskovaa yksilöä, ellei hänelle opeteta sitä uskontoa, vai oletteko ikinä kuulleet ns. susilapsista, jotka olisivat oppineet suoraan jonkin Maailman uskonnoista ja uskoneet siihen?

Miksi meillä olisi uskon opetusta kouluissa, jos usko olisi sisäsyntyistä?
Meillä on sitä siksi, että itsensä tiedostavat mielet oppisivat jo varhain toimimaan lauman edun mukaisesti. Sanan lauma johdan siitä, että olemme laumaeläimiä.

Tämä lauma opettaa sen yksilöille olevansa ylin auktoriteetti, Jumala.

Yksilöt eivät tätä toisilleen opeta, vaan lauman sisäinen jokin, mitä kutsutaan kristinuskossa pyhäksi hengeksi aiheuttaa osassa laumalle sopivissa yksilöissä sen, että he rakentuvat Jumalan asioiden edistäjiksi ja opettajiksi. Mahdollisesti yksilöistä koostuvat olennot pitää kasassa ”telepatia”, minkä toimintamekanismia me emme tunne, tai jokin muu tuntematon mekanismi.

Eivät nämä yksilöt ymmärrä itse, miksi ovat tulleet uskoon. He vain tulevat uskoon lauman heille aiheuttamista impulsseista. Nämä impulssit he saavat lauman sisältä toisilta yksilöiltä tai laumassa aiemmin eläneiltä yksilöiltä, jotka ovat näitä asioita kirjoittaneet talteen ns. pyhinä teksteinä.

Meidän täytyy ymmärtää, että lauma ohjaa toimintaamme. Se erilaisin aisti-impulssein ajaa meidät elämään osaamme sen kokonaisuudessa, koska se on se olento, joka koostuu meistä.

Meidän ei tarvitse tietää miten ja miksi se mitäkin tekee.
Se pyrkii harmoniaan eri keinoin eri yksilöiden kohdalla. Siksi on sanottu, että tutkimattomia ovat Herran tiet. Lauman kokonaisuus on se Herra.

Kaikki ympärilläni toimineet ihmiset ja kaikki elämäni tapahtumat kasvattivat minut ymmärtämään uskonnon todellisen luonteen, että se on biologisesti määriteltävä lajityypillinen ohjeistus, ominaisuus, mikä organismille nimeltä Ihminen, kehittyessään sosiaaliseksi eläimeksi on rakentunut, jotta se yhtenäistyisi, ja jotta sen organismin yksilöiden toiminta keskenään helpottuisi.

Eli uskontojen alkuperä on lajityypillinen ohjeistus, mikä ohjeistaa yksilöiden tietoisia mieliä, tekemään lajille edullisia valintoja. Tähän eivät geenit riitä.