Koska havaitsemme olevamme, niin jossain on kohta yksi, maailmanhistoriassa.
Tämä on analyyttinen jumala, Primum mobile immotum, Ensimmäinen liikkumaton liikkeellepanija. Aristoteles sen jo päätteli.
Se siis perustuu kausaliteettiin, että kaikelle on olemassa syy ja seuraus. Aristoteles päätteli, että jokaisen asian maailmassa on saanut aikaan sitä edeltävä ja edeltävät asiat.
Tässä päädytään siihen, että alussa on pakko olla ollut se asia, mistä kaikki sen aiheuttamat asiat ovat saaneet alkunsa, Primum mobile immotum, Ensimmäinen liikkumaton liikkeellepanija.
En tiedä tunsiko Aristoteles äärettömyyden käsitettä, ei varmaan, sillä se romuttaa tällaisen päättelyn.
Analyyttisen Jumalan voi ymmärtää. Se on alkulima ja sitä edeltävät vaiheet, mistä kasvoi koko Eliökehämme. Sitä, mistä se tuli, emme voi tietää, emmekä ymmärtää. Sitä kai sitten sanotaan Jumalaksi. Emme voi kylläkään tietää, emmekä ymmärtää, mistä koko energia kaikissa muodoissaan tuli. Sitäkin voi kai sitten sanoa Jumalaksi.
Mutta…
Jos Jumala, kuten Maailman uskonnoissa uskotaan, on ääretön, niin äärettömässä on se vika, ettei sitä voi koskaan saavuttaa eli Jumalaa ei voi ymmärtää, koska Meidän millä tahansa jatketulla todellisuudella kaikki jää aina vajaaksi äärettömään verratessa.
Toisaalta ääretön ei voi olla olemassa, koska kaikki jatkuu aika-avaruudessa nyt hetkestä eteenpäin. Ääretön on kuvitteellinen asia, mitä ei ole!
Ääretön+1=Ääretön, ota pois Ääretön molemmin puolin saat 1=0
Myös ääretön määrä jotain muodostaa kokonaisuuden 1, tästä seuraa suoraan, että 1=0=ääretön.
Meille oikeasti jää ainoaksi vaihtoehdoksi vain yksi Jumala, mihin voimme myös oikeasti vaikuttaa. Se on Eliökehä, siis elämä itse.
Teobiologia 
Jätä kommentti